Olen siinä mielessä erittäin onnellisessa asemassa, että loman loppupuolella alkaa ihan kaivata työpaikan tuttuja tyyppejä ja aidosti kiinnostaa tietää, mitä itsekukin on loman aikana puuhaillut. Tämä koskee niin opettajakollegoita kuin opiskelijoitakin. Kauppareissulta mukaan tarttuneesta kynsilakastakin tuli ajatus: ihan Sarin väristä! Huomaa, että on elokuu.
Moni varmasti ajattelee, että helppohan se on opettajan pitkän loman jälkeen reippaana palata töihin, muttei asia valitettavasti aina ole niin. Ylen uutisen mukaan monet opettajat eivät palaudu loman aikana: työasiat pyörivät mielessä pitkään loman alussa ja alkavat kummitella mielessä monta viikkoa ennen koulun alkua. Ymmärrän tämänkin täysin: erilaisessa koulussa olisin varmasti itsekin paljon stressaantuneempi ja ahdistuneempi. Saan olla todella onnellinen, että omassa työpaikassani ilmapiiri on kunnossa ja opiskelijoiden kanssa menee varsin mukavasti. Myös siitä, että on ollut yli kymmenen vuotta opettajana, on paljon apua.
Kiitollisuudesta huolimatta täytyy muistaa, ettei paluu arkeen aina suju helposti. Moni lapsi ja nuori pelkää koulun alkua, ja yllättävän moni aikuinenkin kammoaa ajatusta työpaikalle paluusta. Usein syynä on kiusaaminen tai porukan ulkopuolelle sulkeminen, jotka ovat teoista turhimpia.
Omana ykköstavoitteena tulevaan lukuvuoteen (tästä opettajan myös tunnistaa, vuosi ei vaihdu tammikuussa, vaan elämää eletään lukuvuosittain) on, että koitan huomioida kanssaihmiset entistäkin paremmin. Katse, hymy, kuulumisten kysely ovat pieniä helposti toteutettavia juttuja, joista tulee itsellekin hyvä mieli. Omaan käytökseen ja tekemiseen on paljon helpompi vaikuttaa kuin kenenkään toisen. Kun jokainen huolehtii omasta käytöksestään ja puuttuu epäkohtiin asiallisesti ja jämäkästi, on meidän kaikkien helpompi elää arkeamme. Niin lasten kuin meidän aikuistenkin.
Toinen tavoitteeni on kiirepuheen välttäminen viimeiseen asti: sanonta "laiska töitään luettelee" on hyvässä muistissa. Jos työtä ja tehtävää on todella niin paljon, on jostakin pystyttävä karsimaan. Meillä jokaisella on 24 tuntia vuorokaudessa aikaa, kellään ei ole enempää tai vähempää. On meistä jokaisesta itsestä kiinni, miten sen ajan haluaa käyttää. Kiirepuheeseen tai sen kuuntelemiseen en aikaani tuhlaa.
Myös politiikassa on paluu arkeen edessä: syksyn mielenkiintoisin vaikuttamisen paikka lienee uuden maakuntajohtajan valinta ja eduskuntavaaliehdokaslistojen täyttäminen.
Jos arjessa odottavat asiat eivät hippustakaan innosta, on aika tehdä pienempiä tai vähän isompia muutoksia. Arki on ihmisen parasta aikaa, siihen kannattaa panostaa!
Kirjoittaja on Pohjois-Savon Keskustan puheenjohtaja, maakuntahallituksen jäsen, kuntavaikuttaja, äidinkielen lehtori ja 21B:n ylpeä ja innokas ryhmänohjaaja.
Kolumni on julkaistu Kiuruvesilehdessä elokuussa 2022.