Grillikylkiä ja muurinpohjalettuja
Kiuruvedellä järjestetystä Pohjois-Savon maaseutugaalasta jäi hyvä mieli. Jokainen innostelija ja viisasten kerholainen sai minut suorastaan hyrisemään: jo on kumma, jos ei tästä jotain mielenkiintoista viriä yhdenkään osallistujan päässä.
Siksipä en malta olla hahmottelematta, millaisen rehellisesti naiivin kokonaisuuden kehittelisin potentiaaliselle maaseutumatkaajalle, joka Ylä-Savoon pelmahtaisi joko kotimaisesta kaupungista tai vaikkapa Aasian suurkaupungista saakka.
Maailmanmatkaaja saisi herätä kaikessa rauhassa omasta nykyaikaisilla mukavuuksilla varustetusta aitastaan kotimaisista raaka-aineista kootulle aamiaiselle: pöydässä olisi useamman sorttista kukkoa, ruisleipää, kotimaista leikkelettä ja juustoja, rahkaa, jogurttia, tuoreita marjoja, vihersmoothieta käsin poimituilla yrteillä viritettynä. Aamu-uinnilla kokemusten keräilijä saisi käydä ennen tai jälkeen aamiaisen.
Toimistotyössä itsensä jumittaneelle konttorijyrsijälle olisi tarjolla fyysistä ponnistelua. Yhteishenkeä ja -hikeä saataisiin nostatettua perinteisellä kivien keruulla. Ahertaminen yhdessä toisten kanssa ympäristössä, jossa vieläpä näkee kättensä jäljen urakan päätteeksi, on usealle vähemmän konkreettisten asioiden kanssa työskentelevälle melkoinen elämys jo itsessään. Urakan puolivälissä tilan emäntä ja isäntä tarjoilisivat kahvia, mehua, kinkkujuustovoileipää ja toki uunituoreita voisilmäpullia raskaan työn raatajille.
Päivän päätteeksi tarjolla olisi perinteinen savusauna, jossa porukalla kylpeä rompsautettaisiin koivuvastojen kera. Siinäpä kelpaisi heittää hyvästit jonniinjoutavalle stressille. Kaiken kruunaisi ihanan suolaiset, rasvaiset avotulella ja hiilloksella valmistetut mehevät grillikyljet ja jälkiruokana muurinpohjaletut. Mansikkahillolla tai oikealla voilla, totta kai!
Tällaisen päivän jälkeen uni maittaisi, kenties paremmin kuin koskaan.
Onnekseni sain tuoda gaalaan mukaan myös opiskelijaryhmäni. Se, että minä innostun, on ihan kiva juttu, mutta se, että nuoret saadaan innostumaan, on jo aivan eri tavalla tärkeää: toivottavasti mahdollisimman moni sai sytykkeen siihen, että maaseudulla on paljon mahdollisuuksia, jos vaan uskaltaa haaveilla ja tarttua toimeen. Olipa kyse sitten kotimaisesta ruuantuotannosta, pizzerian perustamisesta keskelle maaseutua, keikkapaikan lanseeraamisesta 3000 asukkaan kylään tai elämysmatkailusta kansainvälisille turisteille ja maalaisromantiikan nälkäisille kotimaanmatkaajille. Taitaisi näille leveyksille mahtua uusia Ponssen alkujakin.