Hopeareunuksia etsimässä

Olen saanut kunnian olla osa Kiuruveden historiankirjoitus -työryhmää. Edellinen valtuusto päätti 140-vuotisjuhlakokouksessaan, että Leo Huovisen teos "Kiuruvesi 1873-1980" saa jatkoa.
Tuoreen opuksen on tarkoitus kuvata kiuruvetistä elämää 1980-luvulta nykyhetkeen. Roolinsa on toki kuntapäätöksenteolla, mutta pelkkää politiikkaa ja pönötyskuvia teos ei ole. Teoksesta haluttiin myös tyyliltään rennohko ja lukijan mielenkiintoa kutkutteleva. Se ilmestynee joulumarkkinoille 2020.
Työryhmään kuuluvat kirjailija Juha Pohjonen, Erkki Strömmer, Jouko Tenhunen, Eero Lämsä, Helena Koivunurmi, Pentti Ahponen ja kulttuurisihteeri Heidi Huhtilainen. Teosta varten on haastateltu useita kiuruvetisiä ja Kiuruvedellä vaikuttaneita henkilöitä.
Säännölliset tapaamiset työryhmän kanssa ovat olleet äärimmäisen mielenkiintoisia ja opettavaisia: niin kuntapäätöksenteosta kuin elämästä yleensäkin. Kohtaamisia voi hyvin kutsua ylisukupolvisiksi ja omalta osaltani jopa voimaannuttaviksi.
Tämän hetken kuntapäättäjänä on ollut erittäin mielenkiintoista kuulla kunnan ja sitten kaupungin eri vaiheista. On ollut tavallaan helpottavaa huomata, että jokaisella ajalla on omat ongelmansa ja asiansa. Esimerkiksi 2000-luvun alussa on painittu talousongelmien kanssa ihan samaan tapaan kuin nytkin: nyt vain ruuvi pitää kiristää ihan äärimmilleen. On pakko kajota kovalla kädellä palveluverkkoihin.
80-luvullakin pelättiin, että maaseutu tyhjenee. Kiuruvedellä on ollut pitkät perinteet kylien elinvoiman tukemisesta kuntapolitiikan keinoin. Jopa kyläkauppojen tukemista kunnan varoin suunniteltiin, mutta lakipykälät sen estivät.
Vielä 80-luvun alussa Kiuruvedellä oli hyvinkin yli 20 kyläkoulua. Päättäjillä oli 90-luvulla suunnitelmissa pitää jokaisella ilmansuunnalla oma kyläkoulu ja muut koulut olisivat ajallaan lakkautettu. Elävä elämä ja kyläläisten kova vastustus muuttivat aikeita ja neljän kyläkoulun verkko muotoutui nykyiselleen 2000-luvun alkupuolella. Nykyhetken valossa oppilaat ja hyväkuntoiset koulurakennukset ovat "väärissä paikoissa".
Kunnallisneuvos Jouko Tenhunen on mielestäni sanonut viisaasti: jokainen päätös tehdään aina sen hetkisellä parhaalla tiedolla ja taidolla. Tuo ajatus on antanut itsellekin uskoa ja armollisuutta - niin nykyhetkeä kuin menneisyyttä kohtaan.
Kiuruvetisillä on aina ollut uskoa tulevaan ja rohkeutta kohdata haasteet. Välillä maltti on ollut valttia, välillä ei. Nyt ollaan taas siinä hetkessä, kun rohkeiden ratkaisuehdotusten jälkeen pitäisi pystyä yhdistämään koko kunnan voimat ja keskittyä hyvään, joka siintää tulevaisuudessa. Ei pitäisi sanoa näin, mutta nyt muita vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. Pilvet näyttäytyvät nyt monelle synkkinä, mutta niistä on nähtävä hopeareunukset. Yhdessä.

Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomassa 30.8.2020