"Hymyä, hymyä!"
"Minähän hymyilen. Tämä on elämäni onnellisin päivä!", sanoo vuorineuvos Tuura valokuvaa ottavalle Uunolle, kun sai jahtaamansa morfoperhosen kiinni elokuvassa Uuno Epsanjassa (1985).Ilolla huomasin, että tänä syksynä moni lukiolainen hymyili koulukuvissaan. Itsellekin tuli tosi hyvä mieli, sillä mitään muuta en enempää toivoisi, kuin että koulutyö arjessa saisi hymyn huulille edes hetkittäin ja erityisesti silloin, kun on juhlan paikka. Koko lukioaikansa koronatodellisuudessa eläneet abiturientit hymyineen saivat lehtorin sydämen läikähtämään.Luokassani on luokkakuvagalleria ensimmäisestä työvuodestani lähtien. Huomaan pysähtyväni kuvien äärelle aika usein. Mitähän tuollekin tyypille nyt kuuluu? Vieruskaveri lähti opiskelemaan Rovaniemelle. Lienee jo valmistunutkin? Kolmas asuu Instagramin perusteeella Amerikassa.Arvoisa abiturientti vuosimallia 2023: Toivon tähän vuoteen sinulle sitkeyttä työskennellä johdonmukaisesti ja viisautta vaalia myös vapaa-aikaa ja rentoutumista. Kun koulutyönsä arjessa hoitaa suunnitelmallisesti, ei sitten tarvitse puristaa mailaa viikkoa ennen ylioppilaskirjoituksia.Sillä silloin, kun H-hetki on käsillä, on tärkeintä huolehtia kolmesta perustarpeesta: hyvin nukkumisesta, hyvin syömisestä ja hyvin liikkumisesta. Silloin ei auta enää yrittää ottaa isoja kokonaisuuksia haltuun, vaan kertailla kevyesti.Se, että tekee parhaansa, riittää. Parhaansa tekemistä ei ole se, että opiskelee hiki hatussa 24/7. Parhaansa tekemistä ei ole se, että käyttää kaiken vapaa-aikansa suorittamiseen: opiskelemiseen, töihin ja harrastusryhmien vetämiseen. Se aivan taatusti kostautuu jossain kohtaa: jos ei vielä lukiossa tai jatko-opinnoissa, niin jossain vaiheessa työelämässä tulee auttamatta väsy.Hyvään vauhtiin pääsee, kun tekee topakasti töitä oppitunneilla ja kurssien aikana ja huolehtii siitä, että rentoutumiselle ja kavereille jää sopivasti aikaa.Olen nyt muutamana vuotena ottanut jokaisesta ylioppilaasta kuvan lakituksen jälkeen lukion etupihalla. Joka kerta on hymy irronnut. Toivon myös ensi keväälle tuuramaisen leveitä, elämäni onnellisin päivä -hymyjä. Minulla tosin ei ole käsissäni Nasse-sedän vesipyssykameraa, kuten elokuvan Turhapurolla, sen lupaan.
Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomissa.