Kapinallisille prinsessoille

Etsiskelin jokin aika sitten syntymäpäivälahjaa 11-vuotiaalle lapselle. Ostettiin reppu ja reppuun kirja, jossa on iltasatuja kapinallisille tytöille. Parasta kirjassa on, etteivät ne ole mitää satuja, vaan totisinta totta. Ne sata naista ovat muuttaneet maailmaa tai omaa elämäänsä: he ovat hallitsijoita, tieteilijöitä, astronautteja, merirosvoja tai urheilijoita, huippumalleja, lentäjiä ja aktivisteja. Nykysadun prinsessa ei ole enää se, joka odottaa tornissa prinssiä pelastajakseen.

Kun olin pieni, halusin ja sain joulupukilta moottorisahan. Se oli oranssi, kuten oikeatkin. Pikkusisko sai toivomansa ompelukoneen. Tuosta joulusta on aikaa jo yli 25 vuotta. Kuitenkin vielä tänäkin päivänä keskustellaan ihan vakavissaan, voiko poika leikkiä nukeilla. Journalisti Gloria Steinem on aikanaan todennut: "Vaikka meillä on rohkeutta kasvattaa tyttäriämme enemmän poikiemme tavoin, meillä on harvoin rohkeutta kasvattaa poikiamme kuten kasvatamme tyttäriämme." Lelut ovat vain pintaraapaisu, mutta leikki on kuitenkin lapsen työ, jossa hän opettelee ja oppii.

Viime vuonna sukupuolineutraalius puhututti. Ammattitaitoiset kasvattajatkin ottivat kantaa, että on naurettavaa, ettei luokassa enää olisi tyttöjä ja poikia. Tai heitä ei ainakaan saisi sellaisiksi kutsua. Äitiyspakkauksenkin nimen muuttamisen pohtiminen sai aikaan someraivon. Kun sukupuolista ja tasa-arvosta puhutaan, nämä esimerkit keskustelun tasosta ja ilmiön ymmärtämisestä ärsyttävät. Ja kyllä, äitiyspakkaus nimenä kertoo todellisuudesta ja ohjaa sitä. Valitettavasti. Miettikääpä, mitä isyyspakkauksesta löytyisi.

Kenenkään tavoitteena ei ole häivyttää sukupuolia. Tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat poikia. Mutta se, että esimerkiksi pojat ovat poikia, ei saa olla syy tai perustelu tekemisille tai tekemättä jättämisille. Ahtaat sukupuoliroolit eivät palvele ketään - ei yksilöä itseään eikä yhteiskuntaa. Naiseutta ja mieheyttä ja kaikkea siltä väliltä on niin monenlaista, ettei ole mitään järkeä yrittää sulloa ihmisiä tiettyihin muotteihin.

Omassa elämässäni olen ehkä liiankin topakasti välillä ajatellut, etten anna sukupuoleni rajoittaa omaa käyttäytymistäni. Jos joku siunaili teiniminälleni, ettei tyttö voi sitä tätä ja tuota, sain siitä vain lisäpontta. Samaa olen jatkanut edelleen, tosin ilman teiniangstia. Edellisellä valtuustokaudella eräs ihminen ehdotti, että alkaisin valtuuston kolmanneksi varapuheenjohtaksi, koska se olisi sopiva tehtävä nuorelle naiselle: helppo edustustehtävä. En lämmennyt.

Auta armias, jos joku onneton ajattelee, ettei Suomessa tarvitse sukupuolten tasa-arvosta enää vouhkata. Suomi on toki varmastikin yksi tasa-arvon mallimaa, mutta silti. Niin pitkään, kun ongelmien ajatellaan ratkeavan mekon värillä palkintogaalassa, ollaan aika hitokseen kaukana tavoitteesta. Tai sitten se, että perinteisesti naisvaltaiset alat ovat "kutsumusammatteja". Hevonkukkua, sanon minä. Kyllä Suomessakin tällä saralla työtä riittää.

Lukuja todellisuudesta: Kiuruvedellä ja Iisalmessa valtuutetuista 60 % on miehiä, ja esimerkiksi Lapinlahdella yli 70%. Valtakunnallisesti kunnanvaltuuston ja hallituksen ykköspuheenjohtajista noin 30 % on naisia. Eduskunnassa naisia on noin 40 %. Suomessa on ollut kerran nainen presidenttinä ja kaksi kertaa pääministerinä. Suomen pankin johtokunnassa on ollut koko sen historian aikana kolme naista. Ihana utopia olisi, ettei mitään sukupuolikiintiöitä tarvittaisi. Valitettavasti se vain saattaisi tarkoittaa johtotehtävien ukkoutumista entisestään.

Tässä muutamia, toivottavasti katoavia fraaseja: kiltti tyttö ei koskaan, keitäpä tyttö kahvia, pojat ovat poikia, mies ei itke, äidin paikka on kotona, perheeseen kuuluu isä, äiti ja kaksi lasta, nainen ajattelee tunteella, mies järjellä. Näitä en haluaisi enää kuulla. Listaa voi teistä itsekukin helposti jatkaa.

Hieman erilaisen prinsessakirjan saatesanoissa toivottiin: unelmoi rohkeammin, kurota korkeammalle ja taistele kiihkeämmin. Sitä samaa toivon meille kaikille. Pitkälle on päästy, mutta tekemistä riittää edelleenkin. Huikeaa Minna Canthia lainatakseni: "Naiskysymys ei ole vain naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys".

Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 5.3.2018