Kotimainen ruoka on ilmasto- ja terveysteko

Tulevilla aluevaltuustoilla on suuri päätäntävalta siihen, millaiset tukipalvelut hyvinvointialueille muodostuvat. Tukipalveluista erityisesti ruokahuolto on herättänyt huolta. Tämän voisi kuitenkin kääntää mahdollisuudeksi: jos haluamme, voimme edistää lähi- ja luomuruuan käyttöä, varsinkin jos mahdollistamme pienempien in house -yksiköiden käytön yhden suuren palveluntuottajan sijaan. Tukipalveluiden lakipykälät eivät saa muodostua esteeksi, vaan tarvittaessa on hyödynnettävä siirtymäaikaa.

Hajautettu keittiöverkosto ja kotimaisen lähi- ja luomuruuan käyttö ovat myös turvallisuus- ja elinvoimakysymyksiä. Lyhyt jakeluketju ja jäljitettävyys lisäävät turvallisuutta. Paikallisten tuottajien suosiminen ja lähiruuan hankkiminen vaikuttavat positiivisesti myös kunta- ja aluetalouteen. Lähiruoka luo työpaikkoja ja tuloja alueen asukkaille ja myös kunnille verotuloja.

Kiuruvedellä on pitkät perinteet ja vahvaa, valtakunnallisestikin palkittua hankintaosaamista ruokahuollossa - Kiuruveden kaltaiset pienemmät yksiköt eivät saa jäädä sivurooliin tulevassa uudistuksessa.

Suhtaudun lähtökohtaisesti sote-uudistukseen ja tuleviin hyvinvointialueisiin positiivisesti ja näen ne mahdollisuutena muutokseen ja tilaisuutena tehdä asiat paremmin, ja otan saman lähestymiskulman myös hyvinvointialueiden ruokahuoltoon. Ruokahuoltoon liittyvät kysymykset ovat ratkaistavissa, kun yhteistä tahtotilaa alueelta löytyy.

Lähiruuan käyttö on myös ennen kaikkea vahva signaali kotimaisille ruuan tuottajille: arvostamme kotimaista, puhdasta, laadukasta ja eettisesti tuotettua ruokaa. Kotimainen ruoka on ilmasto- ja terveysteko. Ruokaomavaraisuus ja kestävästi viljelty maa eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kotimaisen ruuantuotannon on oltava kannattavaa nyt ja tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on Pohjois-Savon maakuntahallituksen jäsen ja Pohjois-Savon Keskustan piirin puheenjohtaja

Kolumni on julkaistu Kiuruvesilehdessä 1.12.2021