Onko paikalla yhtään lääkäriä?

Yle Kuopion toimittaja kävi tekemässä juttua Kiuruvedellä valinnanvapauskokeilun päättymisestä. Sovittiin tärskyt terveyskeskukselle. Toimittajaa odotellessa kävin verikokeissa (ei ketään jonossa) ja haastattelun jälkeen kävin Enskassa lääkärin vastaanotolla. Nohevan lääkärin tapasin 15 minuutin kuluttua ajanvarausnumerolapun ottamisesta ja puolen tunnin kuluttua olin jo apteekissa.
Arjen alettua tuskin noin nopeasti lääkäriin pääsee, mutta joskus voi käydä näinkin.
Syksyn tullen varmasti vaaditaan pitkää pinnaa, kun 2600 kunnanlääkärien asiakasta palaa takaisin Kiuruveden terveyskeskuksen palveluiden piiriin. Valinnanvapauskokeilu on ollut hyvä, ja sillä saatiin purettua jonoja ja kehitettyä terveyskeskuksen toimintaa. Valinnanvapauskokeilun jatkuminen ilman valtion rahoitusta olisi ollut yksittäisille kunnille taloudellisesti mahdotonta. Valitettavasti Kunnanlääkärit oy ei ollut kiinnostunut jatkamaan työtä palvelusetelilainsäädännön puitteissa ja kovin ketterästi päättikin sitten toimintansa päivän varoitusajalla Kiuruvedellä.
Kunnanlääkärien listoilla oli kokeilun päättymisen aikoihin noin 2600 asiakasta, jotka ovat saaneet erinomaista palvelua. Siksipä kokeilun päättyminen herättää voimakasta keskustelua. Täytyy kuitenkin muistaa, että yli 5000 kiuruvetistä on valinnut palveluntuottajakseen Kiuruveden terveyskeskuksen. Moni näistä yli 5000:sta tarvitsee palveluita keskimääräistä asiakasta enemmän - joukossa on paljon ikä-ihmisiä ja pitkäaikaissairaita.
Iso osa terveyskeskuksen ongelmista johtuu siitä, ettei julkinen terveydenhuolto ole houkutteleva työnantaja. Suomessa on lääkäreitä enemmän kuin ikinä, mutta Kiuruveden terveyskeskuksen kaltainen työpaikka ei ole haluttu. Esimerkiksi terveyskeskuslääkärin virkoja ei saada millään täytetyksi, vaan joudutaan käyttämään kalliita kansainvälisten isojen firmojen ostolääkäreitä. Ongelma on valtakunnallinen ja koskettaa jo isompia kaupunkejakin. Tähän meidän ja myös päättäjien eduskunnassa tulisi löytää jokin ratkaisu. Valinnanvapauskokeilu toi hetkellistä helpotusta, mutta ei missään nimessä lopullista. Valtion ja kuntien rahoituksella ei voida ylläpitää useita eri toimijoita samalla kylällä - tarjonta lisää myös kysyntää.
Itselle yksityistäminen ei ole henkilökohtainen suosikki, vaan uskon, että hyvinvointivaltiossa julkisen terveydenhoidon pitää olla laadukasta ja sen pitää palvella kaikkia postinumeroon tai lompakon paksuuteen katsomatta. Markkinaehtoiset toimijat ovat hyvä täydennys ja paikoin tarpeellinen lisä, mutta niitä ei voi lähteä priorisoimaan julkisen toimijan kustannuksella.
Julkisen puolen tulee olla myös haluttu työnantaja niin lääkärille, lehtorille kuin lastentarhanopettajallekin. Siinä on vielä melkoisesti tsempattavaa. Asiakas on toki ykkönen, mutta työntekijöihinkin on panostettava.
On hyvä huomioida, että vastaanottotoiminta on kuitenkin hyvin pieni osa Soten kokonaiskustannuksista. Enemmän kehitettävää olisi niin laadullisesti kuin taloudellisestikin esimerkiksi kotihoidossa ja laitoshoidossa. Pelkkä hoitajamitoituksen korottaminen ei riitä parempaan hoitoon, vaikka käsipareja kentälle kovasti kaivataankin.

Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomissa kesällä 2019.