Elokuisena maanantaiaamuna va. kunnanjohtaja Kettusen työpuhelin kilkattaa. Toisessa päässä on vt. sivistystoimen vastaava/englannin tuntiopettaja/Ryönänkylän alakoulun rehtori Koikkalainen, joka kertoo, ettei ole löytänyt sijaisia, vaikka on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Kettunen huokaisee, hieroo otsaansa ja koittaa luoda toivoa alaiseensa.
Opettajanhuoneeseen laskeutuu hiljaisuus. Koko porukka miettii multitaskaaja-Koikkalaisen kanssa, miten tulevasta lukuvuodesta selvitään. Apuun hälytetään viime kevään reipas ylioppilas. Äidinkielen opettajan tunnit jaetaan muiden opettajien kesken, koska "kaikkihan nyt suomea sen verran osaa". Sama kohtalo on toimistosihteerin tehtävillä: ne jaetaan jo valmiiksi kuormittuneille kollegoille.
Palvelukoti Rauhalan työvuoroista vastaava sairaanhoitaja Suhonen soittelee eläköityneitä lähihoitajia läpi. Kuudennella puhelulla tärppää: vastuuntuntoinen rouva Lemmetyinen tarttuu pyyntöön ja on valmis siirtämään omia ansaittuja vapaa-ajan menojaan tuonnemmaksi. Eilen ei ollut yhtä hyvä tuuri, vaan jouduttiin pärjäämään vajaalla miehityksellä, vaikka yksi sitkeä sissi teki tuplavuoron. "Onneksi sentään en ole vastuussa keikkalääkäreistä", Suhonen ajattelee.
Toimitusjohtaja Rautakoura katselee mietteliäänä metallihallinsa vilskettä. Tilauksia tulisi ovista ja ikkunoista, ja myös EU-rahaa olisi tarjolla kasvu- ja kansainvälistymishankkeisiin. Ongelma vain on, ettei ole tekijöitä. Pulaa on niin hitsareista kuin insinööreistäkin. Tuotantoinsinöörin tehtävää ei ole pystytty täyttämään lähes vuoteen.
Toisaalla tuotantoinsinööri Taina Tolppanen perheineen on kyllästynyt nouseviin vuokriin ja ahtaisiin asuinneliöhin. Paluu kotiseudulle kiehtoisi, mutta eksyminen keskustelupalstoille vetää mielen matalaksi. Ei ole lääkäriaikoja, opettajat ovat epäpäteviä ja vanhusten hoidossakin on häikkää. Ilmeisesti myös päättäjät ja johtavat virkamiehet ovat tollukoita. Taitaa olla viisain tuumata paluumuuttoa uudemman kerran.
Tarina on fiktiivinen, mutta osaavan työvoiman saatavuus on meidän jokaikisen - niin hyvinvointialueen kuin (maa)kuntajohtajan, yrittäjän, työntekijän, asukkaan ja asiakkaan - yhteinen haaste. Muuten siitä tulee itseään toteuttava ennuste ja kurjuuden kierre.
Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 8/2022