Savon Kuidun taival on ollut enemmän kuin vaiheikas Kiuruvedellä. Itselleni Kuitu on näyttäytynyt lähinnä valtuuston kautta, kun yhtiö on koittanut etsiä erilaisia vaihtoehtoja rahoittaakseen toimintaansa omistajakuntien avustuksella.

Yhtiön lähtökohta on Laajakaistaa kaikille -hankkeessa, jonka tarkoituksena oli saada valokuituyhteydet kaikkien suomalaisten saataville muun muassa EU:n, valtion ja kuntien avulla. Lienee selvää, ettei markkinaehtoista kilpailua synny alueilla, jossa liittyjiä (asukkaita) on vähän ja kuitua olisi vedettävä pitkiäkin matkoja hiekkatien perille saakka. Toimivat nettiyhteydet ovat kuitenkin elinehto myös ja erityisesti meillä täällä maalla - monet peruspalvelutkin sähköistyvät, koulutusta ja työtä on tarjolla etänä ja lisäksi nettiä tarvitaan myös viihtymiseen.

Olen monen kanssa samaa mieltä siitä, että yhtiön olisi topakoitettava toimintaansa. Liittyjien hankinnassa on ollut pungelmia eikä ratkaisut aina ole olleet kovin asiakaslähtöisiä. Markkinointikin on ainakin tällä hetkellä kovin hiljaista. Yhtiön nettisivuilla tuoreimmat tiedotteet liittyvät hyvän joulun -toivotuksiin ja yhtiön yrityssaneeraukseen. Ei kovin houkuttelevaa, vai mitä.

Itse olen yrittänyt nousta tämän yhtiön kritisoimisen yläpuolelle ja ajatella asiaa kokonaisuuden kannalta. Miten käy liittymille? Entä, jos yhtiö ajautuu konkurssiin ja verkot myydään halvalla markkinaehtoiselle toimijalle? Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa näin kävi. Verkko jäi toisen yhtiön käyttöön eikä siihen myydä liittymiä yksityisille. On selvää, että verkon hiljeneminen hetkeksikin voi olla monelle käyttäjälle kriisin paikka. Töitä ei pysty tekemään eikä yritystä pyörittämään. Ja kyllähän se näkemättä jäänyt kiekko-ottelukin saattaa muutaman kirosanan kirvoittaa. Omistajakuntana meidän on kuitenkin voitava esittää yhtiölle vaatimuksia - homma ei näin toimi, kokeilkaa jotakin uutta. Näihin ehdotuksiin vastaukseksi ei riitä, että kaikkea on jo yritetty.

On selvää, että myös kunnat itse ovat erituumaisilla ratkaisuillaan hankaloittaneet yhtiön toimintaa. Siinä on meillä kaikilla peiliin katsomisen paikka. Esimerkiksi viime maaliskuun päätös olla pääomittamatta yhtiötä isommalla summalla jäi torsoksi. Eikä tähän päivään mennessä ne rahat ole liikkuneet kaupungin tililtä mihinkään. Ainoa maksusuorituksemme on ollut takausvastuut, jotka eivät vaikuta yhtiön toimintaan mitenkään - pankin sijaan velkojana on nyt Kiuruveden kaupunki.

Nyt yhtiössä ja kunnissa odotellaan yrityssaneeraussuunnitelman valmistumista ja sen hyväksymistä käräjäoikeudessa. Sen jälkeen selviää, mikä on yhtiön tulevaisuus. Puolueettoman saneerausselvitysmies Makkosen mukaan yhtiöllä on toimintaedellytyksiä - mutta se vaatii lisää asiakkuuksia ja kunnilta osakassopimuksen mukaan toimimista.

Runkoverkon myyminen kolmannelle osapuolelle on myytti, joka nousee ihan virkamiehiä ja luottamushenkilöitä myöten tämän tästä esille. Aikoinaan Kiuruvesi on allekirjoittanut muiden kuntien kanssa osakassopimuksen, joka kieltää verkon myymisen osissa tai kokonaisuutena kolmannelle osapuolelle. Tästäpä voisimme ottaa opiksi sen, että täytyy tarkasti lukea, mihin nimensä pistää ja toisekseen, pitää kiinni siitä, mitä on yhdessä sovittu.

Mielestäni ainoa ja oikea - tulevaisuuteen katsova - vaihtoehtomme oli kannanottonamme esittää verkon ostamista ja takaisinvuokraamista yhtiölle. Se oli myös puolueettoman Makkosen mielestä paras vaihtoehto. Myös Pielavedellä kunnanhallitus päätyi hyväksymään ratkaisuvaihtoehdoksi takaisinvuokraamisen ja pääomittamisen, vaikka jälkimmäinen oli heilläkin aikaisempi valtuuston linjaus.

Mutta nyt odotellaan muiden kuntien ratkaisuja ja saneerauksen toimintasuunnitelman valmistumista. Meillä kaikilla lienee kuitenkin yhteinen tavoite - kunnan on synnytettävä elinvoimaa, ei toimia sen esteenä.