Tuttu kevätblues

Kuulun niihin ihmisiin, joille kevät ei ole elämän parasta aikaa. Luonto ympärillä aloittaa uuden elämän puhtaalta pöydältä, mutta itse on sotkeentunut jonnekin uudenvuodenlupausten ja käyttämättömien uusien hiihtomonojen välimaastoon.
Ehkä kesä on liian lähellä. Kohta alkaa loma ja pitäisi osata rentoutua ja nauttia kaikesta kivasta, mitä Suomen kesä tarjoaa. Pää on kuitenkin sen verran täynnä tavaraa, ettei meinaa välillä muistaa omaa nimeään. Pari palaveriakin on viimeisen viikon aikana unohtunut. Maaliviiva eli kesäloma häämöttää jo, mutta ajatus lomasta tuntuu vielä kovin kaukaiselta. Loma töistä on jo ihan nurkan takana, mutta kaupungin hommia on luvassa vielä juhannuksen jälkeenkin.
Olen ollut nyt kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja muissa keskeisissä luottamustehtävissä kaksi vuotta. Paljon se on antanut, mutta paljon myös ottanut. Oma vapaa-aika ja itsestä huolehtiminen on jäänyt taka-alalle. Tavallaan olen sen hyväksynytkin ja koittanut olla itselleni armollinen. En ole sitä tyyppiä, että elämän jokaisen osa-alueen pitää olla tiptop. Huusholli ei näe imuria välttämättä joka viikko, ja viime kevään ikkunanpesu jäi tekemättä. Maratonille minusta ei ole, ei edes puolikkaalle. Sen aika voi olla sitten myöhemmin. Se on minulle ihan ok.
Jatkuvan stressin huonoja puolia on se, että olen alkanut muuttua kärttyisäksi. Persikka on nenässä ja sitruuna siellä tämän tästä, välillä syystä ja välillä syyttä suotta. Negatiivisuus tarttuu, enkä haluaisi olla ainakaan itse sen levittäjä.
Siksipä ylös, ulos ja lenkille -mantra on alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Pitäisi vain päästä sanoista tekoihin. Itsellä prosessi on vielä vaiheessa, mutta suhtaudun tulevaan luottavaisin mielin. Elämänmuutokset vaativat aina aikaa. Liian tiukassa rutistuksessa on turha haaveilla, että jotenkin ihmeen kaupalla ehtisi joka päivä lenkille tai tekemään hyviä arkielämän ratkaisuja vaikkapa lounaspöydän ääressä.
Olen ajatellut aloittaa sillä, että keskityn pieniin elämäniloihin ja rentoutumishetkiin. Viikonloppuna makoilin sängyssä puoli tuntia kaikessa rauhassa ja kuuntelin linnunlaulua. Myös puolen tunnin kävelylenkki on tyhjää parempi. Maratonille sillä ei valmistauduta, mutta mieltä se varmasti virkistää ja rentouttaa. Näillä mennään. Kyllä mieli kesällä kirkastuu.

Kolumni on julkaistu keväällä 2019 Iisalmen Sanomissa.